Moi!  Kuukauden sisään on mahtunut tapahtuma jos toinenkin!  Siis kennelmammalle, Vivalle ja Nadalle.  Missähän järjestyksessä näitä latailis?  Ekana tapahtumana tais tulla Nadan sarjassaan ensimmäinen oikea näyttely, jossa oltiin jo junnu - ei pentuluokassa enää.  Se oli ryhmis ja Loviisaan piti raviradalle ajella.  Kivaa oli ja tuttujakin näkyi!  Mukava ylläri - Shania oli siellä Kaarinan ja Helin kanssa! Shania on muutaman kuukauden Nada-natiaista vanhempi ja oikein kiva perroneiti!   Kehässä ei juuri jänskättäny.  Tuomaritäti tykkäs EH:n verran ja kirjoitti ihan kivan arvostelun.  Pari viikkoa Loviisan jälkeen oli sitten Helsingissä näyttely.  Taas oltiin junnuluokassa näytillä ja tämä tuomaritäti (Raija Tammelin) tykkäs jo ERIn verran!  Sanoi vielä, ettei tässä vaiheessa vielä mitään SA:ta jaella .  Oikein mukava arvostelu taas laitettavaks Nadan kansioon.  MuttamuttaMUTTA - näyttelyiden väliin osui SE viikonloppu, josta kennelmamma on vouhkannut jo kauan!  Eli meidän Milla Marina -perheen ekat pentuetreffit!  Kaikki kynnellekykenevät suuntasivat Lahden ja Kouvolan välimaastoon möksälle viikonlopuks.  Sinne tulivat Tesla, Camu ja Esco ihmisineen ja tietty sit me kahden koiran ja kahden ihmisen voimin.  Erityisvieraina olivat Kaisla, joka on meidän viimekesäinen koiralastenhoitaja ja Maire Kuopiosta, joka on niinku Vivan anoppi ja pentujen mummu sieltä isän puolelta.  Meillä kävi tosi hyvä tuuri sään suhteen - vaikkei sillä nyt vesikoirille juuri oo merkitystä .  Kevät oli aika aluillaan ja lampi jäässä muualta paitsi laiturin ympäriltä.  Sehän tietty tarkoitti sitä, että koirista pöhköimmät eli Nada, Camu ja Viva kävivät uimassa... Kävi siellä Teslakin - pakkohan se oli, kun Emmi viskas niin houkuttelevan kepin rantaveteen  .  Perjantai-ilta otettin viel ihan löysin rantein ja nautittiin hyvästä seurasta (ja uimisesta...) ja lauantaiaamuna alkoivat Mairen vetämät treenit.  Ensin käytiin läpi yleisiä asioita PK-lajeista - varsinkin jäljestä ja hausta.  Maire oli tehnyt kaikille hienot ja hyödylliset tietopaketit.  Ihmiset opettelivat hakualueen tekoa ja kaikki koirat hakivat vuorotellen ihmisiä maastosta, kuka milläkin tyylillä.  Tosi kivaa!    Kaikki tykkäsivät - niin maalimiehet kuin koiratkin!  Puolella hakuhommelit sujuivat ihan tosi hienosti ja toisella puoliskolla, näin yhden kerran perusteella, voisi olla enemmän jälkinenä.  Iltapäivästä tosiaan tehtiin makkarajälkiä metsään ja niitä sitten haisteltiin.  Osa söi makkarat, osalla oli niin kiire jäljellä, ettei ihan kaikkia makkaroita ehtinyt syömään.  Ihmiset saivat rutkasti hyviä vinkkejä PK-lajeista ja kipinä taisi syttyä useammalla kuin yhdellä . Mairella oli muuten mukana sellaiset hienon hienot viralliset PK-työliivit, jotka jokainen koiruli vuorollaan sai pukea ylleen. Ihan tuli virallinen fiilis!  Iltasella kokeiltiin vielä esineruutua mökin pihassa.  Tosi hieno päivä!   Sunnuntaina olikin sitten kotiinlähdön aika, mutta ennen kotimatkaa käytiin vielä Hilulla Iitissä paimentamassa.  Se se vasta touhua olikin!  Ihan eläviä isoja eläimiä, joita olis pitänyt ohjeiden mukaan liikuttaa.  Tyylejä oli just niin monta ku oli koiriakin .  Eikä ihan mitään huonoja esityksiä!  Ehkä mennään vielä uudestaankin, jos Hilu meidät sinne huolii.  Lampailta ei varmaan kannata kysyä... 

Vielä vois kertoa, että koirulit tulivat hyvin juttuun ja menoa riitti enemmäkin kuin tarpeeks.  Viva alussa vähän kyykytti Teslaa - pojat olivat Vivan mielestä heti ihan ok.  Ihania kakaroita on Viva Sulon kans saanu aikaseks - ei kahta samanlaista ja jokainen silti aivan upea pakkaus!  Kennelmamman sydäntä lämmitti sekin kovin, että jokainen tunsi saaneensa itselleen ja perheelleen juuri sen oikean koiran.  Oli nimittäin viime syksynä sen verran vaikeaa kennelmammalle tuo kotien valinta....

Joo - kun tapahtumia on paljon, ei tää päivitys tähän vielä loppunu!  Nada ehti tasan yhden kerran käydä agility-treeneissä ennen ku aloitti ekan juoksunsa.  Mikä ajoitus! Juoksun takia jäi väliin myös pentu-tokokurssi ja Vappu Alatalon hyppytekniikan kurssi  . Harmitus on kyllä ollut aikamoinen.  Noh - toisaalta onhan se tärkeää, että juoksutkin tulee...  Vivan kanssa on ollut hankalaa päästä ohjattuihin agi-treeneihin mamman työajan ja muutaman muun menon takia.  Toivottavasti kohta päästään uudelleen treenivauhtiin.  Ei toi kennelmamma muuten uskalla niitä ilmoja kisoihin laittaa.

Kisoista puheenollen nyt se kennelmamma ylitti kyllä itsensä.  Meillä tarjottiin  viimehetken peruutuspaikka mejä-kisoihin!  Ja ei niin yhtään oltu treenattu .  Ja koskaan ei olla haisteltu ku ehkä maksimissaan 300 metrin jälki ja nekin aina yleensä tuoreita.  Nyt oli sit mentävä kilometri ja yli 20 tunnin ikäistä verijälkeä metsässä, jossa riistaa liikkuu enempi ku tarpeeks.  Kennelmamma oli ihan paniikissa sen jäljenteon ja opastamisen kanssa.  Siis ihan.  IMeidän oma kisasuoritus ei sitä kuulemma jännittäny, kun odotukset oli nollatuloksen luokkaa. Se vaan halus lähinnä mennä kisoihin itse oppimaan.  Noh - opastus onnistui suht hyvin ja Vivakin sai tuloksen!  Ihan vaan kolmostulos ja AVO-luokan toinen sija .  Emmi oli tosi tyytyväinen, ku sai lastenhuoneen kirjahyllyynsä uuden pokaalin .  Vivan suoritusta HIEMAN häiritsi jäljellä hengaillut peura, jonka poistumisjälkiä olis pitäny useampaan otteeseen käydä haistelemassa.  Kakkoja ei onneks jääty syömään - niitä oli nimittäin siinä metsässä ihan joka sorttia ja paljon! Jäljillä nähtiin myös metsäkanalintuja, hirvenvasa, kyy ja vaskitsa. Kennelmamma on kahden mejä-päivän jälkeen ihan ryytynyt mutta onnellinen.  Nyt aloitetaan toivottavasti treenata tota mejää , jotta voidaan sitten yrittää päästä kisaamaan uudelleen!  Lisäks kennelmamman pitäis opetella tota suunnistusta.  On se joskus osannu jonkin verran suunnistaa, mutta taito on unohtunu ja menny sinne ö-laatikkoon.  Nyt se sentään jo tietää suurinpiirtein askelparimittansa... Pitää vielä mainita, että tosi kivoihin ihmisiin tutustuttiin mejä-viikonlopun aikana.  Niin ja jokuseen koiraankin :).

Vieraitakin on käynyt:  Pia toi ihanan pikku-Cavan kylään!  Ihana pikku perronatiainen .  Viva on sen ylpeä täti ja Nada serkku.  Tosi reipas, kaunis ja rohkea koiralapsi!  Ja se oli viel niin pienikin, että Viva oli ihan vaan kiltti täti - ei komentanu yhtään.  Toivottavasti ne tulee pian uudestaan käymään!  Nadan sisko Fixu kävi myös kyläilemässä.  Siitä on kasvanut Kaivarissa tosi kivannäköinen ja mukava nuori neiti!  Fixuakin Vivan piti tässä kotipihassa ensin vähän kyykyttää, ennen kuin oltiin kavereita.  Vivasta on tullu vähän tollanen kyykyttäjä pentujen jälkeen.  Varsinkin tytöt tuntuvat Vivan mielestä olevan kyykytyksen tarpeessa... .

 

Tässä treffijengi: Camu, Tesla, Nada, Viva ja Esco: